Opiskelijoiden keskuudessa on havaittavissa jo pitkään jatkunut trendi: soluasuntojen kysyntä ja siten myös niiden määrä on laskussa (Helsingin Sanomat). Soluja muutetaan yksiöiksi, koska nykyopiskelijat haluavat oman keittiön ja rauhaa. Kelan muhkea yleinen asumistuki, jonka piiriin opiskelijat pääsivät vuonna 2017, ja kasvava elintaso houkuttelevat opiskelijoita muuttamaan yksiöihin, jotka voivat sijaita kymmenien kilometrien päässä kampuksesta.
Mutta entäs nyt, kun asumistukia ollaan leikkaamassa ja elinkustannukset ovat nousseet pilviin? Opiskelijoille jää valittavaksi pari vaihtoehtoa: Joko tuloja on lisättävä (jolloin toki tukien määrä pienenee), menoja karsittava tai sitten omia asumiskriteerejä voi sopeuttaa muuttuvaan tilanteeseen. Soluasunnot ovat lähes poikkeuksetta studioita halvempia, ja pienemmän kysynnän ansiosta sopuhintaisen soluasunnon voi saada nopeastikin, myös läheltä kampusta, jolloin säästää bussilipuistakin. Kämppäkaverin kanssa voi laittaa mikrojen, kattiloiden, mausteiden kuin siivoustarvikkeidenkin kulut puoliksi, ja ainakin LOAS:lla (Lappeenrannan opiskelija-asuntosäätiö) solut ovat kalustettuja, eli niistä löytyvät jo valmiiksi niin sängyt kuin työpöydätkin.
Nykyiset soluasunnot ovat moderneja ja siistejä. Ne asuttavat enemmän opiskelijoita taloa kohti kuin vallan yksiöistä koostuvat kerrostalot. Siten se auttaa myös käynnissä olevaan asuntopulaan. Oman, äänieristetyn huoneen voi pitää lukittuna ja keittiössä on hyllytilaa sekä omille että kämppiksen tavaroille.
Mistä solujen suosion suppeneminen sitten johtuu? Hyvin yleisesti soluasumiseen suhtaudutaan varauksella. Vanha käsitys homeisista, kerrossängyillä varustetuista pimeistä ja likaisista huoneista tai tuntemattoman kanssa asumisen epäröinti voivat ainakin olla päätöksen taustalla (Moreenimedia). Kavereita ei välttämättä rohkene kutsua kylään kämppiksen häiritsemisen pelosta eikä vessassa voi viettää aikaa mielin määrin. Tai pitkään perheenjäsenten kanssa asumisen jälkeen opiskelija haluaa elää väljästi ja levittää tavaroitaan pitkin poikin. Soluasuminen vähentää luonnollisesti yksityisyyttä, tosin aika marginaalisesti. Varmasti yksiö houkuttelee silloin, jos aamulla on nukkunut pommiin, parin minuutin kuluttua pitäisi lähteä kohti kampusta luennolle… ja kämppis meni juuri suihkuun. Usein myös kämppis haluaa tehdä ruokaa juuri samaan päivällisaikaan, kuin itsellä on ruokainspiraatio herännyt ja sipuli jo kädessä. Toisinaan kämppis ehtii kattiloidensa kanssa ensin, ja itse on joko odotettava puoli tuntia tai tilattava pizza.
Tai ehkä voi sopia päivistä, jolloin tehdäänkin yhteinen ruoka ja jutellaan samalla päivän kuulumiset, samalla tavalla kuin sovittujen siivousvuorojen ansiosta siivousta voi olla viikossa jopa puolet yksin asumista vähemmän. Toki soluasumisen viihtyvyys riippuu paljolti kämppiksestä. Onko hän siisti vai jääkö vessa aina vetämättä, keittiö sotkuiseksi ja tiskit lavuaariin? Näitä varten on hyvä tehdä sääntöjä siivouksesta, tavaroiden lainaamisesta ja kavereiden kyläilystä. Usein kämppiksen kanssa tulee vaihdettua kuulumiset ja jokaiseen päivään mahtuu ainakin muutama kontakti hyvin digipainotteiseksi menevän yliopisto-opiskelun vastapainoksi. Raskaan opiskelupäivän jälkeen voi olla mukava vaihtaa kämppiksen kanssa pari sanaa takana olevasta päivästä, ja samalla saa hieman piristystä ja huumoriakin päivään. Pieni jutustelu tulee aika luonnollisestikin, onhan päivän kuulumisista yleisesti juteltu ainakin jollain tasolla muiden perheenjäsenten kanssa ennen omilleen muuttoa. Suurimman osan kotona olevasta ajasta molemmat asukkaat ovat kuitenkin omissa huoneissaan, eikä käytännön eroa yksiöön välttämättä ole kovin paljoa. Varsinkaan, jos on ennalta sovittu, että kokkailun ja vessassa käynnin jälkeen jäljet siivotaan.
Suurin osa opiskelijoista asuu solussa sen aikaa, kun on jonottamassa yksiöön. Osa taas tykästyy soluasumisen yhteisöllisyyteen, käytännöllisyyteen, edullisuuteen ja helppouteen. Tulee tutuksi mahdollisesti useankin eri kämppiksen kanssa, löytyy joku, kenelle kertoa päivän tapahtumista, ei tarvitse ostaa kalusteita, kampusmatka voi olla yksittäisiä minuutteja ja vuokrassa säästää baari-illan verran kuukaudessa. Usein asenne ratkaisee: positiivisella mielellä soluasumisesta saa mukavan kokemuksen, jota on hyvä muistella tulevaisuudessa.
Emil Klefström
LUTin opiskelija