Kaikkea ei toki tarvitse eikä voikaan oppia ennen työelämään siirtymistä, mutta jos työelämä on muuttunut, pitäisikö myös yliopiston muuttua sen mukana?
Yliopisto-opinnot kestävät yleensä 5 vuotta (kandi + maisteri). Tämän jälkeen nuori aikuinen hyppää opiskelijatuen piiristä joko leipätyöhön, yrittäjäksi… tai toimeentulotuella elätettäväksi. Tuomio riippuu hyvin monesta eri asiasta: valitusta opiskelualasta, opiskelijan tavoitteista ja oma-aloitteellisuudesta, valmistumisen ajoituksesta, silloisesta maailmantilanteesta, opiskelun ohella kerrytetystä työkokemuksesta sekä vapaaehtois- ja harrastusaktiivisuudesta. Mutta entä luennoilla hankitut opit, kuinka paljon ne tosiasiassa merkitsevät? Omien havaintojeni perusteella ainakaan opiskelijat itse eivät pidä sitä kovin tärkeänä, jos asiaa arvioi luentosalien täyttöasteen perusteella.
Omien tähänastisten kesätöideni perusteella luennoista ja kursseista tosiasiassa on ollut apua. Ne eivät opeta työelämään tai yleensä käytännön taitoihinkaan, se jää valmistumisen jälkeen opeteltavaksi. Teoriakurssien opit kuitenkin jäävät paremmin tai huonommin mieleen, ja tästä rakentuu varsinaisten työelämätaitojen perusta. Itselleni parhaiten on jäänyt mieleen enemmän käytäntöä sisältäneet kurssit, joilla esimerkiksi tehtiin laboratoriotyö ja siitä raportti, tai ryhmätyöt, joissa sovellettiin opittuja asioita. Suurin osa tiedosta oli etsittävä ryhmätyön aikana ja luettava ulkoisista lähteistä. Mutta mistä tiesimme mistä asioista oli etsittävä lisää tietoa ja mitä ylipäätään oli tiedettävä?
Vaikka opinnoissa opitaan kursseilla perusasiat ja joistakin aiheista (osittain omista kurssivalinnoista ja sivuaineesta riippuen) enemmänkin, ainakin muutamaa aihepiiriä käsitellään varsin niukasti. Yksi niistä on ohjelmointi. Nykypäivänä koodaaminen on hyvin oleellinen taito, vaikka ChatGPT:tä voikin pyytää koodia Pythonilla, Pascalilla tai vaikka molemmilla. Ilman omaa ymmärrystä jää kuitenkin epäselväksi, mitä kielimallilta kannattaa oikeastaan kysyä, miten arvioida onko tuotettu koodi käyttökelpoista, ja miten sitä pitäisi tarvittaessa muokata. Ilman jonkinlaista koodin- ja syntaksinlukutaitoa on vaikea ymmärtää, mitä koodi todella tekee, ja silloin sitä on vaikea hyödyntää järkevästi missään. Tekoäly osaa kyllä tuottaa toimivia koodinpätkiä ja korjata virheitä, mutta se ei tee rakenteellisesti hyvää, järkevää tai aidosti käyttövalmista ohjelmaa. Vaikka kemiantekniikan opiskelijana en todennäköisesti tulevaisuudessa työskentele varsinaisesti ohjelmoijana, olisin toivonut edes yhtä Pythonin perusteisiin keskittyvää kurssia. Vaikka perusteet voi opetella nopeasti myös YouTubesta ja verkkomateriaaleista, silloin vastuu koko taidon tarpeellisuuden hahmottamisesta jää täysin opiskelijalle.
Toinen tärkeä aihe on työelämä- ja työnhakutaidot. Olin valinnut itselleni vapaavalintaiseksi Find Your Career -kurssin, joka on itsenäinen Moodle-kurssi ja keskittyy mm. omiin työnhakutaitoihin, sekä CV:n ja LinkedInin hiomiseen. Kurssin suorittaminen ei vain kerrytä opintopisteitä, vaan lisäksi helpottaa valmistumisen jälkeistä työnhakuprosessia enemmän kuin paraskaan omaan alaan liittyvä teoriakurssi.
Lisäksi projektinhallinta, yrittäjyys, lähdekritiikki sekä tekoälyn järkevä käyttö voisivat hyvin muodostaa muutaman pienen verkkokurssin, joita suositeltaisiin sisällytettäväksi vapaasti valittaviin opintoihin. Projektin käsitteen ymmärtäminen, realistinen aikatauluttaminen ja siihen liittyvien työkalujen hyödyntäminen, työn organisointi, ja dokumentointi tukisivat sekä opintojen sujuvuutta että työelämävalmiuksia. Yrittäjyyden peruskurssi puolestaan voisi motivoida opiskelijoita kokeilemaan omaa ideaa käytännössä ja auttaa hahmottamaan, mitä yrityksen perustaminen tai oman osaamisen tuotteistaminen tarkoittaa. Lähdekritiikin ja tekoälyn tarkoituksenmukaisen käytön opettaminen taas olisi yhä tärkeämpää maailmassa, jossa tietoa on loputtomasti saatavilla, mutta sen laatu vaihtelee rajusti.
Voisivatko tällaiset opinnot parantaa vastavalmistuneiden työllisyyttä, ja valmistaa meitä opiskelijoita paremmin mahdollisesti pysyvästi muuttuneeseen tilanteeseen, jossa työpaikat ovat kiven alla? Suurin osa nykyisistä kursseista ovat hyödyllisiä ja niistä on hyötyä tulevaisuudessa, vaikka sitä ei aktiivisesti huomaisikaan. Kaikkea ei toki tarvitse eikä voikaan oppia ennen työelämään siirtymistä, mutta jos työelämä on muuttunut, pitäisikö myös yliopiston muuttua sen mukana?
Emil Klefström
Kirjoittaja on LUTin opiskelija
