Be heard. Alive.

Miksi ylioppilaskunta lähtee järjestämään tapahtumia tässä tilanteessa?

Syyslukukausi 2020 on alkamassa poikkeuksellisissa oloissa. Fukseja on aloittamassa suurin määrä vuosiin ja maailma elää koronapandemian realiteettien kanssa. Tätä kirjoittaessa tilanne Suomessa on yleisesti hyvä, mutta toisen aallon uhkakuvia on uutisoitu ja tartuntamäärät ovat nousseet kesän suvantovaiheen jälkeen. Miksi ylioppilaskunta lähtee järjestämään tapahtumia tässä tilanteessa?

Koko SyysWapun ja fuksiviikkojen rakenteessa on lähdetty kahdesta toiveesta. Uudet, aloittavat opiskelijat saavat mahdollisimman hyvän ja tasavertaisen vastaanoton, jolla olemme jo vuosia varmistaneet Suomen parhaan opiskelijayhteisön jatkuvuuden. Toisaalta myös viime vuonna aloittaneet lähes Teekkarit ja Kylterit ansaitsevat ylioppilaskunnan myöntämän ja arvovaltaisen päätökseen kasvulleen fukseista. Näitä toiveita on lähdetty toteuttamaan selkeällä reunaehdolla: toteutuksen täytyy olla turvallinen.

Tämä turvallisuus on kuitenkin meistä kaikista riippuvainen asia. Yksittäiset supertartuttajat ovat nousseet maailmalla otsikoihin ja sama riskitekijä on läsnä myös täällä lintukodossamme. Jotta kaikkea kivaa ei tarvitse kieltää, toivomme että kaikki SyysWapun ja fuksiviikkojen osallistujat sitoutuvat toimimaan voimassa olevien rajoitusten ja terveen järjen mukaisesti. Me tietenkin olemme tehneet ja teemme ylioppilaskuntana kaikkemme, että tapahtumat ovat konseptiltaan turvallisia ja edellytykset toimia vastuullisesti ovat olemassa. Koimmekin, että on parempi, että järjestämme tapahtumat itse, jolloin voimme parantaa turvatoimia verrattuna siihen, että ihmiset lähtisivät massoina kapakoihin omine päineen.

Skinnarilan hengen ytimessä on huolenpito kanssaopiskelijoista. Korona-aikana tämä näkyy turvavälien pitämisenä, maskien käyttämisenä ja toisaalta myös siinä, että on ok huomauttaa toiselle, että toiminta ei ole turvallista. Me olemme kaikki inhimillisiä ihmisiä ja/tai teekkareita, vahinkoja sattuu ja jotkut asiat unohtuvat kun Wappuilussa innostuu. Toisaalta tämä on myös jokaiselle itsetutkiskelun paikka, osaammeko me käyttäytyä vaikka iloliemet nousisivat tupsulakkiin? Itse väitän, että näin on ja jos tämä ei onnistu, on ehkä aika tarkistella syvemmin omaa käytöstä.

Itsekin tunnustan sen, että hinku Wappuun ja opiskelutapahtumiin on ollut kova. Viime kevään Wapun piti olla se suuri Magnum Opus, jonka monen vuoden kulttuuritoimijana saisin jättää kampuksen historiankirjoihin. Loppujen lopuksi mikään teekkari- tai kylteriperinne tai yksikään tapahtuma ei ole niin välttämätön, että sen seurauksena joku meistä tai läheisistämme sairastuu ja pahimmassa tapauksessa menehtyy. Monia rakkaita tapahtumia on peruttu ja jäljelle jääviä järjestetään hyvin perinteisistä poikkeavilla tavoilla, mutta se ei tarkoita, etteikö Karjalainen Teekkarius ja Kylteriys voisi saada arvoisensa Wapun, mukaanlukien kasteen sitä pitkään odottaneille 2019 fukseille.

Kastetilaisuus 5.9. streamataan, joten muiden kuin asianomaisten ei tarvitse tulla paikalle. Kasteeseen jonotetaan porrastetusti ja turvavälein. Wappuaaton kasteesta järjestetään myös erillinen tilaisuus niille, jotka eivät halua osallistua varsinaiseen kasteeseen satamassa. Tämä kaste on ns. yksilökaste, jossa halukkaat kastetaan tarvittaessa minuuttiaikataululla veneenlaskupaikalla. Jos haluat osallistua vaihtoehtoiseen kasteeseen tai koet, ettet halua osallistua siihenkään, ota suoraan yhteyttä allekirjoittaneeseen [email protected]. Kenenkään teekkarius tai kylteriys ei jää kiinni siitä, että haluaa pitää huolta omasta ja muiden terveydestä.

Näinkin painavan asian lopuksi haluan toivottaa kaikille hauskaa, riehakasta, vastuullista, ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä SyysWappua!


Kuisma Närhi,
LTKY:n kulttuurivastaava.

Jaa:

Lisää luettavaa