LTKY on viime vuosina toiminut yhteistyössä Saimaa Brewing Companyn kanssa mm. tapahtumien virvokkeiden saralla. Tänä kesänä saimme Mikkelistä arvioitavaksemme muutaman olusen ja kaksi craft-limpparia.
Arvioijaksi valikoitui hallituksen pisimmän oluenjuontiuran omaava kulttuurivastaava, allekirjoittanut K. Närhi. Vaikka kampuksella moni näkeekin minut lähinnä keskioluttölkki kourassa, on vuosien varrella tullut kokeiltua ja tykästyttyä useampaan sataan olueen aina puolen vuoden Saksan-tutkimusmatkaa myöten. Muutamia omiakin oluita on tullut tehtyä, joten valmiudet olutsnobeiluun ilman mitään substanssiosaamista olivat valmiit.
Testihetkellä syksyn riennot ovat näköpiirissä ja testiä suunnitellessa tavoitteena oli tehdä rehti arvio juomista, jossa olosuhteet ovat keskimääräisen käyttötilanteen mukaisia – kaljat olivat siis jääkaapissa odottamassa perjantai-iltaa, kunnes ne päätyivät kangaskassiin ja perinteiselle pussikaljoittelulle. Juomat juodaan suoraan tölkistä, eli mitään oluttyypille tarkoitettuja tuoppeja tai laseja ei käytetä. Kaljoja oli lähetetty kaksin kappalein ja vastustin kiusausta maistella tuplamääriä. Sen sijaan otin mukaan toisen riippumattoman oluenjuojan, joka toimii testien laadunvarmistajana. Olut- ja limpparitölkit vuorottelivat jäljitellen fiksumpaa kaljoittelua, jossa juodaan väliin myös holittomia juomia.
Ensimmäinen juoma on Saimaa IPA, tölkin kuvauksen mukaan humaloinniltaan vahvemmasta päästä ja siltä se myös maistui. Humalan tuoma happamuus oli etenkin jälkimaussa hyvin vahva. Tässä, kuten muissakin arvostelluissa juomissa korostuu ehkä se, että oluet ovat tehty hyvin tyypilleen uskollisesti. Saimaa IPAn tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, ettei humalavalinnoissa tai sivumakujen kanssa ole lähdetty sooloilemaan vaan on tuotettu varma IPA. Koska pussikaljoittelu on vasta aluillaan, on juoma tarjoilulämpötilaltaan hyvä (kylmä), eikä mitään valitettavaa löydy.
Seuraavana kurkkuun kulahtaa Kooky’s mango-passion soda pop. Tässä vaiheessa pitää lukijan ymmärtää arvioijan mieltymyksistä se, että olen lähes fanaattinen mangojen fani. Oli kyseessä sitten hedelmä itse, videopelin esine tai shampoo, pidän tuotteesta suurella todennäköisyydellä. Ainoa oma harmitukseni lähde on, että tämä jumalten lahja kuolevaisille sekoitetaan usein juurikin passion-hedelmän kanssa. Verrattuna kauppojen mangopassion-bulkkilimppareihin tämä on oikein hyvä virvokejuoma, mutta täysin makumieltymysteni tikkuna hedelmälihassa passion jättää vain arvailun varaan, kuinka hyvää pelkkä mangolimppari olisi.
Intohimoisen pettymyksen jälkeen kouraan hakeutuu Bayern Weiß. Tässä oluttyypissä olen keskimääräistä snobimpi, koska Saksassa eläminen on nuijinut kallooni Saksalaisen olutstandardin, reinheitsgebotin mukaan tehdyt oluet. Ensipuraisu on lupaava, vehnäoluen “samea” maku on tyylilajille ominainen mutta jälkimausta puuttuu esimerkiksi fransiskanerin tai weihenstefanerin weisbierien tyypillinen makeahko, kuivatun banaanin jälkimaku. Bayern Weiß:in jälkimaku tuo mieleen supisuomalaisen lagerin jälkimaun, joka ei sinänsä ole pahanmakuinen, mutta melko mitäänsanomaton. Toisaalta tässä voi olla osanaan jokin panemisprosessiin liittyvä tekijä, sillä saksanserkut vaativat optimaaliseen juomanautintoon yleensä lasipullosta lasiin kaatamisen oikealla tekniikalla sakkoineen. Tölkistä juotuna jää arvailun varaan, olisiko tölkistä löytynyt lasiin kaadettuna jotain uutta. Kokonaisuutena olut on pussikaljoitteluun sopiva tölkistä juotava vehnäolut, mutta oma mieltymys suosii weissbiereissä nimenomaan saksalaisia.
Limonadimakujen valintoja tehdessään Saimaa Brewingillä on käynyt hyvä mäihä, sillä Kooky’s Ginger Lime sisältää arvioijan suosikkimakuja, eikä yhtään passion-hedelmää. Limppari on oikein napakka yhdistelmä limen hapokkuutta ja makeutta. Inkivääri jää sivuosaan, mutta raikastaa makua kokonaisuudessaan. Arvioijaa jää oikeastaan harmittamaan, että limppareiden suurkuluttajana tästä ei ole sokeritonta versiota, sillä sokerimäärä tässä volyymissä olisi merkittävä terveysriski. Mennään siis terveyden nimissä takaisin ölppöseen, kjäh räh.
Yakima Valley Double Hopped APA lupaa nimensä mukaisesti tuplahumalointia, ja maussa humala onkin vallitseva maku. Oman olutelämänkokemuksen mukaisesti APA on IPAan verrattuna tummempi oluttyyppi, eli humalan lisäksi olut on aromikkaampi ja lähempänä nimiserkkutyyppiään alea. Ehkä tämä aromikkuus peittää osaa humalan happamuudesta, sillä suu mutristuu mausta merkittävästi vähemmän ensimmäiseen olueeseen verrattuna. Oluet ovat pysyneet juomalämpötilaltaan viileinä ansiokkaan juomatahdin ansiosta ja kokonaisuus on varsin miellyttävä.
Kokonaiskuvana Kooky’s-limonadit olivat erittäin positiivisia kokemuksia, passion-hedelmän miinukset ovat täysin arvioijan omaa sotaa passiontuulimyllyjä vastaan. Oluet olivat pussikaljoittelumiljöössä toimivia ja yksi tarkan markan opiskelijan huomio tuleekin pari päivää juomisen jälkeen kauppareissulla: Saimaa brewingin tuotteet asettuvat hinnassaan erikoisoluiden halvempaan puoliskoon, puolen litran tölkit irtoavat alle kolmella eurolla kaupan hyllyltä. Tämä on varsin hyvä kompromissi tilanteessa, jossa jatkuva keskiketterän tiputtelu tökkii pidemmän päälle mutta belgialaisten munkkien kyyneleistä pantu trappisti-olut jää hintansa puolesta odottamaan diplomi-insinöörien tai ekonomien palkkatiliä.
Kuisma Närhi
Kirjoittaja on LTKY:n hallituksen jäsen ja oluiden ystävä.