Kävelen sisään yliopistomme suurimpaan luentosaliin. Tapahtuman varsinaiseen alkuun on 15 minuuttia, mutta penkkirivit ovat jo miltei täynnä. Saamme paikat, mutta emme tulleet hetkeäkään liian aikaisin, sillä kohta ihmiset etsivät jo paikkoja portailta. Yliopistollamme on selkeästi merkkivieras, josta ei voi juuri paremmaksi panna. Työelämäprofessorimme Sami Sykkö on kutsunut kolmannelle kyselytunnilleen vieraaksi Suomen pääministeri Sanna Marinin. Keskustelun alussa kuten tapahtuman markkinoinnissakin sanotaan, ettei kyseessä ole poliittinen vaalitilaisuus.

Aikaisemmin samalla viikolla LUT-yliopiston ylioppilaskunta LTKY järjesti yhteistyössä opiskelijakunta KOEn kanssa vaalipaneelin, jonka markkinoinnissa ei saanut näkyä puolueiden tai ehdokkaiden nimiä, sillä poliittisuus näin vaalien alla ei ole sopivaa.

Marin kävelee sisään, mikä ei jää kellekään epäselväksi, sillä sali hiljenee itsestään. Keskustelu ei ehdi edes kunnolla käynnistyä, kun tajuan, miksi Sanna Marin on niin suosittu, sillä hänestä on erittäin helppo pitää. Hän kertoo, ettei hän kannata lukukausimaksuja – lähes jokainen salissa on samaa mieltä. Hän kertoo arvostavansa suomalaista koulutusta – opiskelija-aktiivin sydämeni hyrisee onnesta. Hän kertoo, miten vastustaa turkistarhausta – samaa mieltä! Hän on ylpeä läpi menneestä translaista – minäkin olen! Marin ajaa juuri niitä asioita, joita liberaali nuoriso haluaa ajettavan, mistä todisteena on useat keskustelun aikana annetut aplodit. Hän on nuori niin kuin mekin. Hänestä on sekoiluvideoita, niin on meistäkin. Hän puhuu kielellä, jota ymmärrämme. Harmittelen, ettei vaalipiirissämme voi äänestää Marinia. Haluisinkin kysyä, miten Sanna Marinin kaltainen huippupoliitikko voi esiintyä tapahtumassa ilman, että se on poliittinen? Etenkin, kun ennakkoäänestyksen alkamiseen on vain alle viikko?

Anselmi Auramo

LUT-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen

Kirjoittaja on puoluepoliittisesti sitoutumaton.