Miksi edustajistovaaleista pitäisi kiinnostua?
“Vaalit ovat ihmisen parasta aikaa”, sanotaan. Tänä syksynä käydään jälleen yhdet vaalit, nimittäin edustajistovaalit kaikissa Suomen yliopistoissa. Edustajisto on ylioppilaskuntien korkein päättävä elin, ja se päättää muun muassa ylioppilaskunnan budjetista ja suurista linjavedoista. Mihin kaikkeen edustajistossa on sitten päässyt vaikuttamaan vuosien varrella? Myös niihin budjetteihin ja linjavetoihin, mutta lisäksi PunaMustan uudistamiseen, Kellarin remonttiin ja siihen, ketkä aktiivit palkitaan ansiokkaasta ylioppilaskunnan eteen tehdystä työstä.
Allekirjoittanut tietää, että kun opiskelijapolitiikalle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Ensimmäistä kautta edustajistossa varajäsenenä istuneena tupsufuksina en aavistanut, että ylioppilaskunta veisi minut täysin mennessään ja toisi upeita vaikuttamisen mahdollisuuksia Minulla oli mahdollisuus priorisoida aikaani ylioppilaskunnalle, ja usein teinkin sen opintojeni kustannuksella. Ymmärrän tämä olleen etuoikeutettu tilaisuus, johon kaikilla ei ole varaa. Taloudellisen tilanteen kurjistuessa ja valmistumispaineiden kasautuessa opiskelijoiden niskaan opiskelijapolitiikkaan osallistuminen ei ole ensimmäisenä kaikkien prioriteettilistalla. Aikaa menee opiskeluun ja monella myös työskentelyyn opintojen ohessa.
Suomessa on hienoa se, että jokainen voi opiskella yliopistossa taustoistaan riippumatta. Yhteiskunta on pitkään suoraan tukenut opiskelijoita rahallisesti opintotuella, sekä myös välillisesti esimerkiksi mahdollistamalla huokeiden opiskelija-asuntojen rakentamisen kampusten läheisyyteen. Tämä ei ole välttämättä itsestäänselvyys enää tulevaisuudessa. Viime aikoina uutiset ovat täyttyneet artikkeleista, joissa kerrotaan tukien leikkauksista ja uusista säästötoimenpiteistä. Nämä toimenpiteet ovat osuneet raskaasti myös opiskelijoihin. Asumistuen väheneminen ja kasvava lainapainotteisuus opintotuessa eivät varsinaisesti houkuta pidentämään opintoja, varsinkaan jos opiskelijan taloudellinen tilanne on pelkästään näiden tukien varassa.
Onko siis tulevaisuudessa mahdollista, että opiskelijat, joilla on säästöjä, työpaikka tai vanhemmat tukemassa taloudellisesti, korostuvat siinä joukossa, joka lähtee mukaan järjestötoimintaan samalla kun heikommassa taloudellisessa tilanteessa rämpivät opiskelijat keskittyvät opintojen suorittamiseen mahdollisimman nopeasti? Ketkä jäävät tällöin ilman ääntä? Edustajiston on tarkoitus edustaa kattavasti koko yliopiston opiskelijajoukkoa, joten edustavuuden säilyminen on päätöksenteon kannalta myös tärkeää. Et varmasti haluaisi, että sinun asioistasi päättää henkilö, joka ei edusta taustojasi, arvomaailmaasi tai ideologiaasi. Sinä itse tiedät parhaiten, millaisessa maailmassa haluat elää ja mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä.
Kannustankin kaikkia teitä: hakekaa. Hakekaa edustajistoon. Hakekaa kiltanne hallitukseen, Hallopedeiksi yliopiston päättäviin elimiin, yhteisöihin jotka vaikuttavat teidän arkeenne. Vaikuttakaa asioihin, joilla on teille merkitystä ja ottakaa kaikki irti opiskeluajastanne. Jos hakeminen ei ole sinulle vaihtoehto, niin ainakin äänestä. Äänestä ehdokasta, joka jakaa kanssasi samanlaisen ajatusmaailman – se on pienin mahdollinen teko, jolla voit vaikuttaa.
Lopuksi muistutan, ettei välttämättä ole maailmanloppu, mikäli valmistuminen venyisi hieman yliopiston asettamista tavoitteista. Jos valmistuneita on uskominen, aktiivitoiminnassa kerätyt kokemukset ja opit ovat arvokkaampia kuin yksi extravuosi töissä. Luotan ylioppilaskunnan toimistolla moneen kertaan kuultuun viisauteen: “kaikki kurssit ehtii kyllä suorittaa ennen valmistumista”.
Pinla Nokkanen
Kirjoittaja on ylioppilaskunta-aktiivi, joka ei ole vielä(kään) valmistunut.