”LUT-yliopisto edistää kestävää kehitystä ja on vastuullinen kaikessa toiminnassaan.” Näin kuuluu LUTin Kestävä kehitys ja vastuullisuus -välilehden alaotsikko. Lyhyt, ytimekäs ja ympäripyöreä. Otsikko tosin saa konkreettisia esimerkkejä, jos vastuullisuus-osaa lukee eteenpäin. LUTin tavoitteena oli saavuttaa hiilineutraalius päästöluokissa 1 ja 2 (suorat päästöt) vuoteen 2024 mennessä ja tavoite saavutettiin. LUT on muun muassa parantanut energiatehokkuuttaan, hankkinut sähköautoja ja aurinkopaneeleita, ja käyttää biopohjaista kaukolämpöä. Lisäksi LUTilla tehtävä tutkimus esimerkiksi pienydinvoimaloiden, hiilidioksidin talteenoton, P2X:n ja teollisuusjätteiden materiaalien talteenoton parissa voitaneen laskea aktiiviseksi pyrkimykseksi päästöjen ja ympäristön saastumisen hillitsemiseen. Näiden ohella LUT voisi vielä sijoittaa ulkoisiin päästönieluihin tai hiilidioksidia poistaviin hankkeisiin sen oman tutkimuksen lisäksi.
LUTilla on kuitenkin edelleen reilusti matkaa täydelliseen hiilineutraaliuteen, sillä vuonna 2024 LUT puhalsi ilmaan lähes 3 200 hiilidioksidiekvivalenttitonnia (tCO2) päästöjä (lut.fi). Näistä noin 73 % koitui liikkumisesta sekä kampusruokailuista. Aalto-yliopiston päästöt vuonna 2024 olivat noin 22 000 tCO2 (aalto.fi). Ottaen huomioon opiskelijoiden määrät vuonna 2024, voi LUT taputtaa itseään olkapäälle. Aallossa opiskelijoita oli 16 000, LUT:ssa 9 000. LUT:lla oli opiskelijoita vain 1,8 kertaa vähemmän mutta päästöt lähes 7 kertaa pienemmät. Ehkä Lappeenrannassa oli tuona kesänä 4 kertaa Espoota aurinkoisempaa?
Kummallakin kampuksella riittää edelleen tehtävää päästöjen hillitsemisessä. Ovatko kaikki helpot toimet kuitenkin jo tehty ja seuraavaksi kielletään kampuksella syönti ja sinne tuleminen muuten kuin kävellen tai pyörällä? Vuonna 2026 LUT voisi leikata päästöjään varsinkin professoreiden ja opiskelijoiden kampusmatkojen sekä kampusruokailun osalta, mutta näin radikaaleja muutosten ei tarvitse olla.
Leijonanosa päästöistä tulee kampusmatkoista, tosin siihen vaikuttaa paljon LUTin ulkopuoliset tekijät: kuinka kauas kampuksesta LOAS pystyttää uusia asuntoloita ja miten sähköisesti tai biokaasullisesti Jouko kulkee. LUT on hiljattain muuttanut pysäköinnin maksulliseksi tukeakseen kestävyystavoitteitaan, mutta kepin lisäksi voisi myös olla porkkanaa: esimerkkinä kilometrikisa, maanlaajuinen palvelu, jossa yritykset tai joukkueet voivat kirjata pyöräilemänsä kilometrit ylös. LUT voisi esimerkiksi kannustaa kiltoja ilmoittautumaan mukaan, ja kuukausittain tai vuosittain palkita parhaiten menestyneet joukkueet.
Kampusruokailut ovat jo melko optimoituja ruokahävikin minimoimisen ja jätteiden lajittelun osalta, mutta yksi iso muutos on väistämättä edessä ja huomaamatta jo alkanutkin. Muutaman viime vuoden aikana kasvisvaihtoehto on ollut ruokalistoilla sekä linjastoissa ensimmäisenä. Aalto-yliopiston sekä Pääkaupunkiseudun UniCafe -ravintoloissa on kuitenkin menty jo paljon pidemmälle: Kummastakin löytyy lähes tai yksinomaan vegaanisia aterioita tarjoavia ravintoloita (mm. Kipsari ja Myöhä Cafe&Bar), ja useissa paikoissa ekologisempi vaihtoehto on jopa 10–20 senttiä edullisempi. Aallon ravintoloiden tavoitteet ovatkin saaneet aikaan merkittäviä muutoksia: Aallossa päästöistä vain 6 % tulee ruokailuista, LUTissa peräti neljäsosa. Tässä on meillä peiliin katsomisen paikka.
Korkeakoulu-opiskelijoille on ehkä turhakin muistuttaa kasviperäisen aterian vähentävän ruokailun hiilidioksidipäästöjä puoleen tai jopa kertaluokan verran eläinperäiseen verrattuna (Nutrition Insight, Frontiers, MDPI). Nykytietämyksen ja tutkimustiedon valossa kasviperäinen ruoka on myös eettisempi, vaikka tätä ei voikaan kvantitatiivisesti mitata, sekä terveellisempi muun muassa transrasvojen, kovien rasvojen ja kolesterolin puuttumisen ja kuidun ja polyfenolien suuremman määrän ansiosta. Terveellisyydestä voi lukea lisää uusimmista ravitsemussuosituksista. Proteiinipitoisuus vaihtoehdoissa on usein samaa luokkaa, jos ottaa annoskoot huomioon.
LUT ja sen ravintolat pystyvät jonkin verran vaikuttamaan ruoan menekkiin asettelun ja hinnoittelun avulla, ja liikkumisen päästöihin kannusteiden avulla. Päävastuu on kuitenkin opiskelijoilla. Jokainen opiskelija voi aamulla valita tuleeko kampukselle pyörällä, bussilla vai omalla autolla, ja keskipäivällä mitä lautaselleen lappaa. LUTia voi pitää kestävänä, jos vertaa moneen muuhun yliopistoon, mutta pienten arjen valintojen avulla päästöjä voisi vielä leikata ainakin puoleen. Tähän LUT ei kykene yksin, vaan se tarvitsee opiskelijoiden apua saavuttaakseen hiilineutraalisuustavoitteensa. Tehdään LUTista yhdessä aidosti kestävä yliopisto, ja luodaan uusi standardi, jota muut haluavat seurata. Rok, kuten Juhiskin sanoisi.
Emil Klefström
Kirjoittaja on LUTin opiskelija.
