Tällä hetkellä näen paikallisliikenteen itselleni vihoviimeisenä ratkaisuna kulkemiseen, ja käytän mieluummin mitä tahansa muuta vaihtoehtoista kulkutapaa. Eihän asian näin kuuluisi olla. Taustalla on useampana talvena toistunut tilanne, jossa bussilla on melkein myöhästynyt lähtevästä junasta. Viimeisimmällä kerralla junan ovet olivat jo ehtineet mennä lukkoon ihmisten rynnätessä ulos bussista. Jokaisella kerralla bussi on saapunut Matkakeskukselle täsmälleen samalla minuutilla kuin junan olisi tarkoitus lähteä, toisin sanoen 10 minuuttia myöhässä aikataulusta. Olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka monta kertaa junan lähtöä edeltävät vuorot ovat oikeasti myöhästyneet junasta vuoden aikana. Vaikka olenkin omilla matkustuskerroillani junaan ehtinyt, on matkalla stressaavaa tuijottaa kelloa ja tiedostaa, että riski myöhästymisestä on todellinen. 

Tekemässäni pienimuotoisessa tutkimuskyselyssä ilmeni ruuhka-aikaan esiintyvä ongelma, jolla on myös yhteys junaan. Aamuisin, erityisesti junan saapumisen jälkeiset bussivuorot saattavat olla niin täysiä, että useammat peräkkäiset vuorot voivat ajaa myöhemmillä pysäkeillä odottavien matkustajien ohitse. Lisäksi esille nousi yksittäisten opiskelija- tai nuorisolippujen puute. Muun muassa pääkaupunkiseudulla ja Tampereella tällainen alennusryhmän yksittäislippu on saatavilla. Tällainen lippu olisi hyödyllinen satunnaisesti matkustaville opiskelijoille ja nuorille, jotka eivät matkusta bussilla niin usein, että arvolipun hankkiminen olisi järkevää.

Olen sellainen ihminen, joka pyrkii kehittämään ratkaisuja kohtaamiinsa ongelmiin. Lappeenrannan paikallisliikenteen tapauksessa nämä ongelmat eivät kosketa vain itseäni, vaan paljon suurempaa käyttäjäkuntaa. Sen vuoksi Lappeenrannan julkisen liikenteen ja infrastruktuurin kehittäminen on yksi asia, jota haluan viedä parhaalla mahdollisella tavalla eteenpäin. Monet näistä ilmenneistä haasteista voidaan ratkaista pienillä muutoksilla, jota edeltää laaja selvitystyö.