Viimeisten viikkojen aikana siihen kuuluisaan tuulettimeen on tupsahdellut normaalia enemmän ruskeaa tavaraa. Olemme toki vastuullisena julkisoikeudellisena toimijana, kansainvälisesti rankeerattuna tutkimusyliopistona, varautuneet monenlaisiin poikkeaviin tilanteisiin, joten… vaikka tuulettimeen tulee tavaraa, tuuletin pidetään yhteistuumin pyörimässä.
Tykkään siitä, että meillä LUT:ssa harvemmin ostetaan erilaisista motoneteista edullisia ketjuja, joilla voi kahlita itsensä suomalaiseen mäntyyn huutamaan kaikkea kokemaansa pahaa erilaisten ongelmien ilmetessä. On täydellisen timanttista, että kun luttilaisen yhteisön edustajaa – olkoon se sitten opiskelija tai työntekijä – vastaan kävelee minkälainen ongelmamörköhaaste tahansa, niin yhdessä keksimme jonkinlaisen sutjakan ratkaisun kyseisestä ongelmasta selviämiseen. Tuo ratkaisukeskeinen asenne on meidän yhteisön DNA:ssa. Sitä eivät myöskään ulkopuoliset voi kopioida, vaikka muutamat kyllä sitä kovasti yrittävät, heh.
Olin kolmen liekin liekeissä, kun luin universumin ensimmäisestä syysWapusta. Wanhan liiton vanha siipihän keskittyy mm. kaikkien tapahtumien kaikenlaiseen peruuttamiseen, ja taas meidän upeat opiskelijat päättivät luovasti siirtää Wappua syksyyn. Täydellinen luttilainen ajatus. Ainoa asia, mikä meikää harmittaa on se, että alan olla vanha raihnainen setä – en pysty osallistumaan yhteenkään rientoon ilman parin päivän vapaata.
Toinen asia, josta olen hyvin iloinen, on meidän opiskelijoiden ratkaisukeskeinen asenne etäopetusmoodiin ja siihen, että koulutuksen digiloikka muuttuukin digikolmiloikaksi (tää ajatus tais tulla muuten luthenkiseltä J. Halmeelta). Aluehallintovirastohan sulki hyvästä syystä yliopistot – ok, me tehtiin muuten sekin etuajassa, kun tiedettiin, mitä tulee tapahtumaan – ja meillä hommat rullaa tilanteeseen nähden yllättävän hyvin. Ja joo, ei kaikki ole kaikilla kursseilla valmista tai täydellistä, joskin ilmassa on selvästi sellainen #koskamyövoidaan -asenne. Niin kurssien vetäjät kuin opiskelijat haluavat onnistua yhdessä. Mie toivon, että tämä asenne säilyy ja näkyy ulospäin tulevina haasteellisina viikkoina. Toivon myös, että opiskelijat jaksavat tsempata meidän opetushenkilökuntaa siinä, että kaikki mahdollinen tehdään. Ja kun jotain tarvitsee tehdä vieläkin paremmin, pyydän, että kehitysideat esitetään rakentavasti. Kun olemme keskenämme rakentavia, silloin kaikki voittavat ja taistelutahto säilyy korkeana.
Kolmantena asiana esitän sitten toiveen. Kuten me tiedämme, tekniikan ja talouden asiantuntijat – diplomi-insinöörit ja kauppatieteiden maisterit ekonomin arvonimellä ovat avainasemassa, kun organisaatiot ja yhteiskunnan joutuvat keksimään itsensä uudelleen. Me olemme avainasemassa myös silloin, kun yhteiskuntaamme kohtaavat suuret haasteet, kuten nyt.
Toivon, että ihan jokainen yhteisömme opiskelija ja henkilökunnan jäsen saisi lisättyä omalla vastuullisella käytöksellään ja konkreettisella toiminnallaan yhteiskunnan vakautta. Kun jatkamme määrätietoisesti ja laadukkaasti mm. opiskelua, ylioppilaskunnan toimintaa sekä muuta normaalia arkea toki terveysmääräykset huomioiden, näytämme mallia muulle maailmalle, että elämä jatkuu. Kuten aiemmin kirjoitin, aurinko nousee huomenna ja se muuten nousee ylihuomennakin.
Tehdään kaikki kaikkemme, että muistamme kertoa tämän myös muille: tulevaisuus tehdään yhdessä – ei sitä kannata itsekseen komerossa odotella. Some siis saa laulaa; hastag @UniLUT ja kuvamateriaali on aina timanttia ????
Koska hyvissä kirjoituksissa on kolme pointtia, esitän vielä neljännen. Muistetaan, että kaveria ei LUT:ssa koskaan jätetä yksin. Muistetaan joka päivä auttaa toisiamme; oli kyse sitten normaalien kuulumisten kyselemisestä, kaupassakäynnistä tai vaikkapa jostakin muusta järjellisestä – tai järjettömästä – yhdessätekemisestä. Kun myö pidetään toisistamme huolta, maailma tulee siinä oikeasti paremmaksi paikaksi elää ja olla.
Kiitos, että saan tehdä töitä just teidän kanssa.
T: Juhis
sekopäinen reksinne, @JuhisSaksa, +358400166659 #koskamyövoidaan.
Juha-Matti Saksa
Kirjoittaja on LUT-yliopiston rehtori. Keep on rockin’ in the free world.