Milloin viimeksi olet vastannut kysymykseen “mitä kuuluu?” jotain muuta kuin automaattisen “hyvää”? Oletko viime aikoina muistanut soitella toisella paikkakunnalla asuvalle kaverille, vanhemmille tai isovanhemmille?

Lauantaina 10.10. Vietetään maailman mielenterveyspäivää, jonka teemana on vihreää valoa kuuntelemiselle. Kuunteleminen tuntuu itsestäänselvältä taidolta, joka opitaan ensimmäisten joukossa ennen kävelemistä tai derivaatan laskemista. Aktiivinen kuunteleminen vaatii kuitenkin yllättävän paljon harjoittelua ja työtä, mutta voi tehdä pienellä panoksella keskustelusta hyvin palkitsevan molemmille osapuolille.

Lukemattomia kertoja olen itsekin purkanut viikon verran päässäni pyörineitä sotkuisia ajatuksia ystävälle tämän kysyessä mitä oikeasti kuuluu. Lähes poikkeuksetta tämä on auttanut aina asioiden käsittelyssä ja suurien monimutkaisten ongelmien onkin huomannut olevan paljon triviaalimpia. Toisen kanssa ajatusten läpikäymisen jälkeen muutoksen huomaa heti omassa olossa, ajatuksissa ja stressitason laskussa. Tämän vaikutuksen tiedostaessa on myös mahtava tehdä vastapalvelus ja kysyä vastaavasti myös mitä kaverille oikeasti kuuluu.

Aktiivista kuuntelua kannattaa harjoitella, sillä ihmiset keskimäärin pitävät itsestään puhumisesta ja aito kiinnostus toisen asioista nostaa varmasti ihmissuhteen tasoa. Alkuun voi vaikka keskittyä kysymään yhden lisäkysymyksen ystävän vastauksesta ja antaa tilaa vastauksien täydentämiseen. Vaikka kaverisuhteessa ei ole ollut tapana puhua syvemmin fiiliksistä, haastan teitä itse aktiivisesti niitä kehittämään siihen suuntaan. Tätä voi tehdä luomalla turvallista tilaa keskustelulle, kysymällä päivitystä viimeksi keskustellusta asiasta tai mitä fiiliksiä nykyinen tilanne herättää.

Kun sitten lopulta päästään keskustelemaan haasteista, huomaan itseni monesti alkavan ehdottaa ratkaisuja kaverin tilanteeseen aloittaen lauseen sanoilla “Oletko ajatellut sitä, että…” tai “Entä jos tekisit niin, että…”, mutta harvemmin pystyy keksimään tilanteessa toimivaa ratkaisua toiselle. Toisen puolesta ei siis tarvitse keksiä ratkaisua, vaan yleensä tällaisissa tilanteissa olisi tärkeämpää aktiivisesti kuunnella toisen fiiliksiä. Usein vastaus muotoutuu itselle kun pääsee sanoittamaan ajatuksia.

Kannattaa käydä hyödyntämässä myös kuuntelun ammattilaisia päässä pyörivien ajatusten kanssa. YTHSn terveydenhoitajille voi matalalla kynnyksellä käydä höpöttämässä ajatuksia auki, opintoon liittyvissä haasteissa voi pyytää apua opintopsykologeilta ja anonyymisti voi osallistua vaikka Nyyti ry:n chatteihin (https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/chat/). Moni taho haluaa tukea just sua ja auttaa kuuntelemalla. Näitä tilaisuuksia kannattaa hyödyntää, se usein helpottaa