Ah, ihana Poirot! Ranskalainen (belgialainen) mestarietsivä on varmasti sinullekin tuttu, Agatha Christien kirjoista taikka leffaversioista. Mutta mites tuo teatteripuoli?

Teatteriin ei ehkä tule ensimmäisenä lähdettyä tällaisena aikana, mutta hyvinhän se meillä meni. Suurimmalla osalla kävijöistä oli maski niin tullessa, lähtiessä, tauon aikana kuin itse esityksessäkin, vaikka tuntemattomien vieressä ei tarvinnutkaan istua ja turvavälejä oli helppo noudattaa. Ja vaikka lasit menevät melkein koko ajan huuruun, niin sentään sen maskin saa jotenkin sillein, että istuessa pärjää ilman huurua, vaikka ei juostessa enää onnistuisikaan.

Ainiin, se itse teatteriesitys tosiaan! Kävin yhdessä Oonan kanssa katsomassa, miten tuo ihana Poirot ratkaisee jälleen yhden mysteerin, tällä kertaa Idän Pikajunan Arvoituksessa. Alkuun en edes tajunnut, että olin nähnyt teoksen jo leffaversiona joitain vuosia sitten, kunnes väliajan tienoilla aloin paremmin miettimään, miksi kaikki tuntui etäisesti tutulta. Se ei kuitenkaan kokemusta haitannut, vaikka loppuratkaisu oli tiedossa jo vähän etukäteen. Päinvastoin, vielä enemmän kiinnitin huomiota mahtaviin roolisuorituksiin ja tarinaan, kun ei itse aktiivisesti etsinyt ratkaisua – toisin sanoen pystyin nauttimaan täysin rinnoin. (Ymmärtääkseni myös Oona nautti esityksestä, ja tosiaan näki teoksen ensimmäistä kertaa, eli kauhian hyvä myös, vaikkei tarina olisikaan tuttu!)

Sinulle teatteri ei välttämättä ole kovinkaan tuttu, mutta älä huoli, ei minullekaan. Olen ollut teatterissa parisen kertaa, ja siitä huolimatta tälläkin kerralla jännitin, mitä pukisin päälle, onkohan narikka maksullinen ja mistä tiedän, milloin väliaika loppuu. Lappeenrannan Kaupunginteatterissa on kuitenkin se kiva puoli, että sinne on äärimmäisen helppo saapua (Iso-Kristiinassa Finnkinosta vaan rappuset ylös, ei edes google mapsittelua!), kävijät ovat pukeutuneet vaihtelevasti (yli- ja alipukeutuminen on molemmat mahdotonta), ja ainakin meille henkilökunnan kanssa oli kauhian mukava asioida. Ja narikkakin oli halpa!

Idän Pikajunan Arvoituksessa ei tarvitse pelätä liian korkealiitoista teatteria, vaan esitys kunnioittaa paljon kirjaa sekä leffaversiota. Se on helppo ymmärtää, seurata ja nauttia vitseistä. Se sopii myös nuoremmille katsojille, ja vaikka tarina olisikin tuttu, voin melkein taata, että nautit esityksestä kuitenkin. Jos minulta kysytään, käyttäisin kyllä euroni mielummin opiskelijalippuun teatteriin kuin leffaan samaa katsomaan! 

Se opiskelijalippu oli tosiaan 20€ etukäteen varattuna ja 12€ ovelta, ja Idän pikajunan esitysajat löydät näppärästi täältä, esitysaikoja on aina maaliskuulle asti!