Ensi viikolla, siis viikolla 42, starttaa jälleen perinteinen Hyvinvointiviikko Lappeenrannan kampuksellamme. Viikon aikana tapahtuu paljon kaikenlaista: on webinaareja, luentoja, kuntosaliin ja ryhmäliikuntoihin tutustumista, kirkkoverailua ja vaikka mitä! 

Hyvinvointi onkin tärkeää, sen te kaikki jo tiesitte. Se on sitä, mikä auttaa aamulla ylös sängystä ja potkii eteenpäin. Sitä, joka tuo energiaa ja parempaa mieltä. Ja niin – jaksamista. Sitä se tuo, ja sitä me kaikki tarvitsemme joka päivä.

Kun syksy alkoi toden teolla, olin yhtäkkiä tilanteessa, jossa olin joko aliarvioinut keräämäni työmäärän tai yliarvioinut oman jaksamiseni, aika suurella todennäköisyydellä molemmat. Olin tilanteessa, jossa minun piti lähes päivittäin venyä kahteen eri paikkaan samaan aikaan niin aivokapasiteetiltani kuin ihan fyysisestikin. Tiedättekö sen tunteen, kun tietää dediksen kolkuttavan jo ovea, mutta mieli on lamaantunut ja aivot lyö tyhjää stressin seurauksena? Jep, se ei ainakaan auttanut tässä ajanhallinnan kaaoskalenterissani.

Siksi varmaan hyvinvointiviikot on ajoitettu sopivasti reilun kuukauden päähän opintojen alusta. Kun tenttiviikko saapuu parin viikon kuluttua, ja syksyyn ei olla ihan vielä osattu orientoitua kunnolla, vaan mieli pyörii kesälomalla tai osa-aikaisena jatkuneissa kesätöissä. Lokakuun alkupuoli on mitä otollisin aika löytää uusi harrastus tai tekeminen, joka edistää omaa hyvinvointia. Orientaatioviikot ovat myös saattaneet jättää hyvinvoinnin vähän taka-alalle, joten nyt on korkea aika kiriä se säännöllinen salirytmi takaisin, ja muistaa myös välillä rauhoittua kiireen keskellä.

Hyvinvointi on meille kaikille erilaista. Yhdelle ystävälleni viikon kohta on kuoroharkat, jolloin voi “vain laulaa, ei tartte ajatella mitään muuta”. Toiselle se on kävelylenkki Saimaan rannalla illan hämärtyessä, ja minulle se on juuri nyt eniten pysähtymistä. Pysähtymistä ajatuksien ja tunteiden äärelle, rauhoittumista, ja sitä kautta oman olotilan hallintaa. Välillä se on myös puolikas suklaalevy ja neljä kevytkenkäistä leffaa putkeen, eikä todellakaan mitään “kehittävää”. Hyvinvointi on kaikkea, mikä tuo hyvän olon just sulle, riippumatta sen kehittävyydestä, säännöllisyydestä, terveellisyydestä tai varsinkaan muiden mielipiteistä. Kaipa jollekkin lasillinen voi olla hyvinvointia, vaikka epäilenkin sen tuovan vain nopean, lyhytaikaisen mielihyvän verrattuna pieneen happihyppelyyn.

Pidäthän siis huolta hyvinvoinnistasi! Mahdutathan viikkoosi asioita, jotka ihan aikuisten oikeesti tuo sulle kestävää hyvää oloa, ei vain nopeita pikavoittoja. Kokeilethan uusia asioita, etkä tuomitse ennakkoluulojen perusteella, ja uskallathan myös tarrautua siihen, mikä sinulla toimii. Koska kun kroppa ja pääkoppa toimii, yhtäkkiä myös arki toimii, etkä enää tarvitse 36-tuntista vuorokautta. 

Ja vaikka tuntuisikin, ettei se 24-tuntinenkaan ole tarpeeksi, muista, että sinä riität. Jokaikinen päivä, sinä riität. Myös silloin kun myöhästyt kahdesta dediksestä sen 4 leffan maratoonin takia. Sinä riität.