skip to Main Content

PETETTYJÄ KOULUTUSLUPAUKSIA JA LEIKKAUKSIA TULEVAISUUDEN OSAAMISESTA

Taloudellinen tilanne on heikko, ja kaikkien pitää toki kantaa kortensa kekoon, jotta Suomi saadaan kuntoon. Kipeät poliittiset päätökset koskettavat meitä kaikkia. Tämä hyväksytään kyllä myös laajasti opiskelijoiden keskuudessa, vaikka saattaa näyttää siltä, etteivät opiskelijat niele leikkauksia omalle kohdalleen ollenkaan. Totta on myös, että ennen vaaleja kaikki puolueet lupasivat, että vaikka tilanne on vakava, niin koulutuksesta nyt ei ainakaan leikata. Osaaminen ja sen kasvattaminen oli vielä kuukausi sitten poliittisessa keskustelussa yksi lääkkeistä, joilla Suomi saadaan nostettua taantumasta. Toisin kuitenkin kävi. Koulutuslupauksista valtaosa petettiin hallitusneuvotteluissa ja siksi me opiskelijat olemme tuohtuneita.

Mikäli hallitusohjelman kirjauksen toteutuvat, opiskelijoiden toimeentulosta karsitaan sekä suoraan opintotuesta leikkaamalla että sen indeksisidonnaisuus poistamalla. Myös opiskelijoiden asumiskustannuksiin vaikutetaan epäsuorasti poistamalla opiskelija-asuntojen investointiavustukset. Opiskelija-asuntojen rakentaminen kallistuu, mikä näkynee suoraan vuokrien kasvuna. Samaan aikaan tulotaso pienenee kun opintotukemme määrä laskee. Jatkossa opintoraha olisi suuruudeltaan alle puolet työttömän peruspäivärahasta. Opiskelijat ovat Suomen ainut ihmisryhmä, joiden oletetaan ottamaan syömävelkaa kirjaimellisesti eli maksavan elämisensä velalla. Onko tämä reilua? Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja voidakseen päätellä, että opintotuen pieneneminen pakottaa opiskelijat töihin myös lukukausien aikana opintojen ohella. Tämä tuskin ainakaan edesauttaa tavoitetta saada opiskelijat valmistumaan nopeammin.

Hallitusohjelmassa väläyteltiin myös mahdollisuutta kolmannesta lukukaudesta eli kesälukukaudesta. Se olisikin mahtava asia niille opiskelijoille, jotka eivät onnistu samaan kesätöitä! Jo järjestämällä kesäisin intensiivikursseja sekä mahdollisuuksia suorittaa tenttejä ja verkko-opintoja voidaan monen opiskelijan opintoja nopeuttaa. Sen sijaan kesällä opiskeluun pakottaminen ei ole hyvä idea. Oman alan työkokemuksen kerryttäminen ennen valmistumista on arvokasta ja kesän ”lomakuukaudet” ovat parasta aikaa tähän. Kesätyöt tarjoavat myös mahdollisuuden tienata säästöön rahaa lukukautta varten. Tämä raha tulee enemmän kuin tarpeeseen, varsinkin jos leikkaukset toimeentuloon realisoituvat, joten kesälukukaudet tulee järjestää niin, että niille osallistuminen on vapaaehtoista.

Mikäli EU- ja ETA -maiden ulkopuolelta tulevien lukukausimaksuilla halutaan saada oikeasti tuloja yliopistoille, tulee varmistaa, ettei kaikki sisään tuleva raha mene byrokratiaan. Tällaisesta on viitteitä niissä maissa, joissa lukukausimaksut on otettu käyttöön. LUT:lla on jo purettu tuhraa hallintoa ja uskonkin että pitkällä tähtäimellä Lappeenrannassa voidaan vielä hyötyä rahallisesti maksuista. Yliopistoille pitäisikin antaa vapaat kädet maksujen keräämisen järjestämisen suhteen. Hallituksen maahanmuuttopaperissakin mainittu mahdollisuus lukukausimaksujen vähentämisestä valmistumisen jälkeen verotuksessa on puolestaan erittäin tervetullut malli. Sen kautta voidaan varmistaa, että ne opiskelijat, jotka oikeasti haluavat jäädä Suomeen valmistuttuaan töihin myös hyötyvät tästä valinnasta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistyminen ja verojen maksaminen Suomeen auttaisi varmasti osaltaan Suomen huoltosuhteen parantamisessa. Myös koulutuksen laadun pitäisi maksujen asettamisen jälkeen vastata hintalappuaan. Tämä on haastavaa tilanteessa, jossa yliopistojen rahoitus jäädytetään poistamalla vuosittaiset indeksikorotukset vähintään seuraavan vaalikauden ajaksi.

Jos koulutuksesta on pakko leikata, näkisimme mieluummin että aloituspaikkoja karsittaisiin kokonaisina tutkintoina, eikä jättämällä osa yliopistossa aloittavasta vuosikurssista ilman maisterintutkintoa. Suomessa ei tarvita kahta erillistä laitosta tuottamaan vain alempaan korkeakoulututkintoon tähtääviä opintoja. On myös tärkeää tarkastella millä kaikilla aloilla on ylipäänsä tarve maisterintutkinnoille. Jos maisterien määrästä leikataan, tulee se tehdä aloilla, joilla laaja korkeakoulututkinto ei ole itseisarvo. Pelkkiä tekniikan kandidaatteja ei tämä maa tarvitse. Sitä varten meillä on AMK insinöörit. Hyvät päättäjät, pitäkäähän huoli siitä, etteivät nämä skenaariot toteudu ainakaan pahimmalla mahdollisella tavalla, ettei Suomi olisi vaikeuksissa kymmenen vuoden päästä. Me opiskelijajärjestötkin osallistumme mielellämme keskusteluun siitä miten virheitä voitaisiin tässä tilanteessa välttää.

Kaisa Rimpiläinen

Hallituksen puheenjohtaja

Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta

Back To Top